Organisaatiouudistus – pysytäänkö mukana?

 

Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut aiotaan järjestää uudelleen Kuopiossa. Palvelujen tilanne on ollut todella haastava ja moni lapsi ja nuori jäänyt vaille tarvitsemaansa hoitoa. Itsekin olen kirjoittanut tästä tilanteesta jo monta kertaa. 

Vaikka ongelma on tunnistettu hankalaksi jo pitkään, tilanne ei ole vuoden 2021 aikana parantunut vaan pahentunut. Kaupunki on käynyt neuvotteluja KYS:n kanssa siitä miten palvelut tulisi järjestää ja miten ne saataisi sujumaan. Kaupungin henkilöstön ikävä viesti on ollut että heidän kuulemisensa ja vaikutusmahdollisuudet ovat olleet vähäisiä. Olen itse toivonut että LNMY:hyn olisi ohjattu riittävät resurssit palveluiden järjestämiseen. 

Nyt tilannetta on päätetty lähteä korjaamaan organisaatiouudistuksella. Kaupunki aikoo vuoden alusta 2022 järjestää palvelut uudelleen, purkaa lasten ja nuorten mielenterveysyksikön ja jatkaa työtä terveydenhuollon sisällä palvelulinjoissa. Henkilöstöresursseja on luvattu lisää moniin paikkoihin. Paperilla lisäykset kuulostavat hyvältä ja suurilta. Olemme tekemässä isoa muutosta organisaatioon ja lisäämässä resursseja. Kuulostaa hyvältä?

Organisaatiouudistus ei ole ensimmäinen näissä palveluissa. Aikaisemmin lapsia ja perheitä koskettavia palveluita järjesteltiin vuoden 2021 alusta perustamalla Perhekeskus, jonka uskottiin tuovan apua myös lasten ja nuorten mielenterveyden palveluihin. Samalla purettiin matalan kynnyksen mielenterveyspalvelu Sihti.  Nyt olemme menossa taas vauhdilla kohti uutta uudistusta juuri ennen hyvinvointialueen käynnistymistä. Kuopiossa on myllätty palveluita uudelleen monta kertaa viime vuosien aikana. Perhekeskus on tuskin käynnistynyt, kasvatus- ja perheneuvola muokattu perheneuvonnaksi, prosesseja saatu suoremmiksi ja lyhyemmiksi siellä ja täällä palveluissa. Sihti on lakkautettu ja nyt käymme LNMY:n kimppuun. 

Muutos on sosiaali- ja terveyspalveluissa ikuista ja varmaa eikä taatusti päättymässä olevaa, kun hyvinvointialue tuo isoja muutoksia. Mutta miten pysymme kyydissä? Miten näin isot muutokset johdetaan huolella, miten henkilöstö pysyy mukana? Miten nämä muutokset näkyvät perheille ja heidän työskentelyilleen? Miten tiedämme näin isojen ja nopeiden muutosten edessä, ovatko toimet oikean suuntaisia ja ennen kaikkea riittäviä?   

 

Meidän on pidettävä huolta nyt kolmesta asiasta. 

1) Henkilöstöä on kuultava ja otettava mukaan muutoksen tekemiseen. LNMY:ssä on nähty henkilöstön joukkopako ja tällä hetkellä työntekijöihin kohdistuu hurjaa painetta  tilanteen korjaamisesta sekä lasten ja nuorten inhimillinen hätä.  Työntekijöiden jaksaminen ja työhyvinvointi on otettava nyt vakavasti.

2) Muutos on johdettava huolella. Prosessit on mietittävä kuntoon ennen kuin uudenlainen toiminta käynnistyy. Psykiatrisen hoitotyön ymmärryksen ja mielenterveyden hyvän hoidon periaatteiden on johdettava suunnittelua. 

3) Lasten ja nuorten on vihdoin saatava se hoito ja apu, jonka he tarvitsevat. Tämä on se kaikkein tärkein asia. Säästöjä ei saada aikaan sillä että jokainen asiakas, lapsi, nuori tai perhe käy läpi saman 4-6 käynnin liukuhihnan uusissa palveluissamme, jos se ei vastaa heidän tarpeitaan tai saa aikaan muutosta tilanteessa.  

 

Olennaista ei ole jonojen purkaminen vaan sen hoidon järjestyminen jota lapset ja nuoret tarvitsevat. 

 

Kuopio ei ole yksin näiden haasteiden edessä. Lasten ja nuorten mielenterveyden pulmat ja ahdistuneisuus ovat kasvaneet.  Samaan aikaan osaavasta henkilöstöstä sosiaali- ja terveyspuolella on pula valtakunnallisesti. Näin itse tämän tilanteen kuitenkin ensisijaisesti rahakysymyksenä: me emme ole panostaneet riittävästi, ymmärtäneet mielenterveyspalveluiden ja varhaisen tuen palveluiden merkitystä, ja nyt me maksamme siitä.  

Hyvinvointi ja mielenterveys, niin yksilöiden kuin perheiden, on aina paljon muutakin kuin palvelut. Hyvinvointiin vaikuttavat monenlaiset asiat. Mutta silloin kun hoitoa ja apua tarvitaan, on yhteiskunnan tehtävä sitä järjestää. Tämä tilanne on saatava korjaantumaan nyt vaikka mittavillakin panostuksilla