Miltä näyttää rajapinnoilla?

 

Yksi iso kysymys hyvinvointialueiden valmistelussa on se miten kuntien ja tulevien alueiden yhteistyö tulee sujumaan. Hyvinvointialueet käynnistyvät 1.1.2023 ja samalla siirtyy kunnista pois valtava määrä palveluja ja toimintoja (ja työntekijöitä) isommille harteille. Ihmiset ja heidän tarpeensa eivät kuitenkaan häviä tai muutu miksikään. Hoivaa, apua ja tukea sekä hoitoa tarvitaan kuten tähänkin asti. 

Kuntiin jää paljon ihmisten arkista ympäristöä, erityisesti lasten ja nuorten osalta, sillä he ovat koulun ja varhaiskasvatuksen piirissä. Miten yhteistyö kuntien ja hyvinvointialueen palvelujen välillä tulee sujumaan? 

 

Yksi keskeinen rajapinta tulee koulujen ja oppilashuollon väliin. Tähän saakka oppilashuollon palvelut ovat olleet koulujen organisaatioon kuuluvaa toimintaa, nyt ne siirtyvät hyvinvointialueelle. Selkeä tavoite on, että psykologit ja kuraattorit työskentelevät jatkossakin kouluilla, aivan kuten kouluterveydenhuolto. Silti muutos mietityttää: rakentuuko uusi rajapinta jonka yli asiat liikkuvat huonommin kuin ennen? Miten sellaisen rajan muodostuminen estetään? Tietenkin yhteistyöllä ja auki puhutuilla yhteisillä käytännöillä ja toimintamalleilla. Se mikä on tähän saakka toiminut hyvin ei saa heikentyä muutoksen myötä. 

Muita rajapintoja ovat tietenkin hyvinvoinnin näkökulmat. Kun soteasiat siirtyvät toiseen organisaatioon, hyvinvoinnin edistäminen jää kuntiin. Yhteistyötä on rakennettava rohkeasti myös ennalta ehkäisyn näkökulmasta. Yhteisen tavoitteen on oltava ihmisten hyvinvoinnin lisääntyminen. Kunnissa voidaan tehdä paljon työtä ihmisten hyvinvoinnin eteen: liikkumisen, arjen sujumisen ja asuinalueiden toimivuuden vahvistamisen näkökulmasta mutta myös ihmisten toimeentulon näkökulmasta. Kohtuuhintaista asumista ja joukkoliikennettä tarvitaan. Myös yhteisöllisyys, kohtaamisen mahdollisuudet ja niiden rakentaminen ovat tärkeitä hyvinvointia lisääviä tekijöitä joihin kunnissa on jatkossa keskityttävä. Samalla moniin niistä vaikutetaan myös sosiaali – ja terveyspalveluilla. Uskon että kolmas sektori, erilaiset järjestöt ja yhdistykset tulevat tässä olemaan tärkeä tekijä. 

Kunnat eivät saa jättää hoitamatta velvollisuuttaan hyvinvoinnin edistämisessä  ja hyvinvointialueen on tuettava kuntia niiden työssä.

Lopulta tässä kaikessa on  kyse ihmisistä, jotka eivät vain terveydessä ole kuntalaisia ja sairastaessa tai apua tarvitessaan siirry hyvinvointialuelaisiksi. Samat ihmiset, samat veronmaksajat, yhteinen yhteiskunta ja maailma. Tämä kokonaisuus on saatava toimivaksi ja rajapinnat näkyviksi, jotta niiden yli on helppo kulkea.