Savilahden luolasto on kipeä päätös

Tämä tuntuu totisesti vaikeimmalta päätökseltä, jota olen tällä kaudella ollut tekemässä. Savilahden luolaston rakentamisesta liikunta- ja tapahtumakäyttöön kipuiltiin jo viime valtuustokaudella, kun kustannus nousi reilusta 20 miljoonasta kolmeenkymmeneen viiteen miljoonaan.

Tänä keväänä kaupunginhallitus sai tietoa hankkeen kustannusarvion kasvamisesta ja tilannetta käsiteltiin huhtikuussa. Kustannusarvio kipusi 45,5 miljoonaan, eli 9,9M€ suuremmaksi jo päätetystä investoinnista. Savilahden luolastoon on tulossa liikuntatiloja kaupungille, oppilaitoksille sekä tärkeät väestönsuojapaikat Savilahden alueelle.

Mikä tästä päätöksestä tekee niin vaikean? Koska tähän isoon hankkeeseen on sidottu niin paljon asioita. Väestönsuojapaikat on pakko saada pikaisesti aikaan. Rakennetuilla oppilaitoksilla ei ole omia liikuntatiloja, koska kaupunki on ne sopinut järjestävänsä luolastoon. Jos kyse olisi vain uusista liikuntatiloista ja tapahtumakeskuksesta, en usko että joutuisimme pohtimaan näin kipeästi. Voisimme lykätä hankkeen odottamaan parempia aikoja ja arvioida myös kriittisesti, onko tiloille todellista tarvetta. Mutta nyt yhteen isoon kokonaisuuteen on sidottu niin monta osaa, että suunnitelman muuttamisen dominoefekti on massiivinen. Valmistelijat ovat esittäneet, että hankkeen purkaminen osiin ei tulisi halvemmaksi kuin jatkaminen. Tässä vaiheessa luolastossa on louhintatyö käynnissä ja siihen on laitettu jo noin kymmenen miljoonaa.

Esitin kuitenkin kaupunginhallituksessa, että pysäytämme hankkeen ja arvioimme tilannetta uudelleen. Tein sen siitä syystä, että nykyiseen maailmantilanteeseen ja taloustilanteeseen liittyy valtavasti riskejä, joita ei nyt voi luotettavasti arvioida. Kukaan ei tiedä missä tilanteessa olemme vuoden päästä. Onko raaka-aineita ylipäätään saatavilla ja mitkä rakentamisen kustannukset ovat? Mikä on se lopullinen hintalappu, joka tälle hankkeelle tulee ja jonka me päättäjät hyväksymme?

Jos valtuusto huomenna 16.5. hyväksyy investointisuunnitelman muutoksen, joudumme varmasti myös myöhemmin hyväksymään mahdolliset lisäkustannukset.

Tässä vaiheessa vaikuttaa siltä, että valtuusto tulee hyväksymään hankkeen jatkamisen. Uskon päätöksen olevan hankala ja epämiellyttävä kaikille päättäjille, sillä kukapa tästä ilahtuisi?

Olen itse viettänyt tämän asian pohtimisen äärellä tuntikausia ja jokusen unettoman yön. Olen pohtinut tapaamme tehdä asioita: kaupungin kasvun ja elinvoiman edistämiseen, kuten tähän hankkeeseen, ollaan valmiita laittamaan valtavia summia. Samaan aikaan pyrimme talouskuriin ja säästöihin käyttötaloudessa, eli kouluissa, varhaiskasvatuksessa, vielä hetken aikaa sotepalveluissa ja muissa kaupungin perustoiminnoissa. Tuntuu nurinkuriselta taistella talousarviossa puolen miljoonan tarpeista perusopetukseen tai 200 000€ nuorten maksuttomaan ehkäisyyn, mutta silmiä räpäyttämättä hyväksyä Savilahden kärkihankkeeseen kymmenen miljoonaa lisää. Olemmeko vauhtisokeita ja rakennammeko ylipäätään liian isosti? Mikä on kestävää kasvua?

Mistä me joudumme tämän päätöksen takia säästämään tulevaisuudessa, koska kaikkiin investointeihin varattu kokonaissumma ei voi loputtomasti kasvaa? Päättäjät ovat puheenvuoroissaan halunneet suojella koulujen ja varhaiskasvatuksen tilojen rakentamisen ja korjaamisen, mutta olen huolissani myös muista investoinneista. Säästämmekö tulevina vuosina teiden kunnossapidosta, kevyen liikenteen väylistä, puistoista? Ne kaikki liikuttavat kuopiolaisia, myös lapsia ja nuoria (joiden hyvinvoinnin edistämisellä tätä liikuntakeskusta on kovasti puolustettu). Tämän kaltaisia investointeja perustellaan sillä, että ne kasvattavat kaupungin elinvoimaa ja sitä kautta lisäävät verotuloja, mikä hyödyttää kaikkia kaupunkilaisia. Mutta millainen tämä hanke on sosiaalisena investointina? Miten tämä edistää ihmisten hyvinvointia ja torjuu syrjäytymistä, pysyykö talous tasapainossa? Hyötyvätkö tästä keskuksesta kaikki kuopiolaiset vai pääasiassa muutamat ryhmät? Arviointi on vaikeaa kun osia on niin paljon. Väestönsuojat palvelevat koko kaupunkia, liikuntatilat luolastossa tarkoittavat parhaimmillaan sitä että lapset pääsevät liikkumaan liikuntasalissa kotinsa lähellä paremmin kuin ennen, kun osa tilojen käyttäjistä ohjataan Savilahteen.

Lopulta tämänkin hankkeen maksajina ovat kaikki kuopiolaiset veronmaksajat. Heidän puolestaan me teemme huomenna päätöksen.

Terveisiä aluevaltuustosta

Aluevaltuusto on nyt harjoitellut toimintaansa maaliskuusta alkaen, ja kolmas aluevaltuuston kokous oli maanantaina 2.5. Siellä nimettiin iso liuta lautakuntia, joten nyt päättäjät pääsevät vähän tarkemmin kiinni työhönsä ja upottamaan kädet multaan. Valtuustolle esittäytyivät myös hyvinvointialueen johtajaehdokkaat. Saimme myös esittelyjä perhe- ja vammaispalveluiden lautakunnasta sekä tulevista investoinneista ja rahoituksen tilanteesta. Huolena nostettiin esiin erityisesti lastensuojelun sijaishuollon ja laitoshuollon kustannukset sekä vähäinen resurssi lasten mielenterveyteen. Käytin itse puheenvuoron sosiaalialan ja erityisesti sosiaalityön henkilöstön saatavuudesta ja vaihtuvuudesta. Jatkuvat rekrytoinnit ja henkilöstövajaukset kuormittavat palveluiden järjestämisetä kovasti mutta myös aiheuttavat isoja ongelmia asiakkaiden palveluiden toteutumiseen ja laatuun. Meidän on tavoiteltava kaikin keinoin henkilöstön hyvinvointia ja pysyvyyttä. 

Valtuustossa kiivastakin keskustelua herätti myös työterveyshuollon järjestäminen. Halutaanko työterveyshuoltoa kilpailuttaa vai järjestää omana toimintana? Aluehallitus linjaa asiasta vielä toukokuun aikana. Kysymys on iso, sillä toimiva työterveyshuolto on olennainen keino henkilöstön sairauspoissaolojen vähentämiseen ja hyvinvoinnin vahvistamiseen.  Henkilökohtaisesti toivon, että tässä tilanteessa emme päädy kilpailuttamaan työterveyshuoltoa. 1.1.2023 muuttuu valtavan monta asiaa ja tähän liittyy monenlaisia riskejä. Muutos ja hyvinvointialueen toiminnan käynnistyminen on saatava tehtyä joustavasti ja rauhallisesti sekä asiakkaiden että henkilöstön näkökulmasta.  

Hyvinvointialueen johtajan valinnan ohella hyvinvointialueen strategia on kevään isoimpia kysymyksiä. Palvelustrategiassa linjataan käytännössä siitä, miten ja missä palveluja järjestetään. Tästä on odotettavissa epäilemättä myös poliittista vääntöä. Asiakkaiden näkökulmasta tärkeää on varmasti se, miten helposti palvelut ovat saavutettavissa ja miten helposti niitä saa: joutuuko jonottamaan kuukausia vai ei. Seinät eivät hoida tai auta ketään, jos niiden sisällä ei ole tekijöitä. Toisaalta asiakkaan arki voi huomattavasti hankaloitua, jos palvelu karkaa lähikylältä kauas ja yhteen käyntiin täytyy varata kokonainen päivä. Tällä Pohjois-Savon maantieteellä tämä ei tietenkään ole ihan yksinkertainen kysymys ratkaistavaksi.

Ongelmien ennaltaehkäisy ei varmasti mahdollistu, jos sosiaalipalvelut eivät ole helposti saatavilla. Erilaisia liikkuvia palveluita pitääkin kehittää ja rakentaa. Etäyhteydet, digipalvelut ja sähköinen asiointi voivat varmasti palvella osansa, mutta kokonaan ne eivät korvaa kohtaamisen ja livevuorovaikutuksen merkityksellisyyttä.   

Valmistelu etenee kovaa vauhtia ja isoja päätöksiä tehdään vielä kevään aikana aluevaltuustossa.

Kohti köyhyyden vähenemistä

 

Maailman tilanne on yhtäkkiä muuttunut kaikkien silmissä epävarmaksi. Sotatoimet Euroopassa tekevät näkyväksi sen, miten tärkeä ja arvokas asia on yhteiskunnallinen tasapaino ja viranomaisjärjestelmä johon ihmiset voivat luottaa. Näitä asioita ovat useimmat Suomessa voineet pitää itsestäänselvyyksinä. Hyvinvointivaltio on turvannut mahdollisuuksien tasa-arvoa kaikille.

Hyvinvointivaltio toimii lupauksensa mukaisesti silloin kun ihmisten välinen hyvinvointi jakautuu tasaisesti. Tällä hetkellä systeemi yskähtelee, sillä tuloerojen kasvaessa ovat kasvaneet myös hyvinvointierot. Lapsiperheiden köyhyys on syventynyt 2000-luvulla, eivätkä useimmat pieneläkeläiset ja yksinasuvat kiitä järjestelmää etuuksien tai eläkkeen napsahtaessa tilille. Suomi on saanut moitteita liian matalasta perusturvasta niin ihmisoikeusjärjestöiltä kuin YK:n ja EU:n komiteoilta. On selvää, että perusturvan minimitasoa pitää saada nostettua.

 

 

Moni Suomessa elävä elää köyhyydessä. Köyhyys on osattomuutta erilaisista asioista. Se on mahdollisuuksien puutetta. Jos emme pysty aidosti vähentämään köyhyyttä, ovat muutkin keinot osallisuuden lisäämiseksi yhteiskunnassa tai yksittäisissä kunnissa epäilemättä riittämättömiä.

Yksi keino tasata hyvinvoinnin eroja on ollut hyvinvointialueuudistus, jolla pyritään integroimaan sotepalvelut toimivammaksi ja yhdenvertaisemmaksi kokonaisuudeksi. Tulevaisuus näyttää miten tässä onnistutaan. Toimivat palvelut ja terveydenhuolto ovat keskeinen keino vähentää köyhyyden vaikutuksia, mutta eivät itsessään riitä köyhyyden vähentämiseen tai poistamiseen.

Ihmisryhmien välinen eriarvoisuus kasvaa, vaikka juhlapuheissa ja strategioissa puhumme kaikkien mukana pitämisen, osallisuuden ja köyhyyden vähentämisen puolesta. Mitä keinoja nyt siis tarvitaan?

Näen itse sosiaaliturvan rohkean uudistamisen ja perustuloa kohti siirtymisen keinoina rakentaa oikeudenmukaista järjestelmää, joka aidosti vähentää köyhyyttä. Tukijärjestelmä on sekava, monimutkainen ja jopa kyykyttävä niille, jotka sitä eniten tarvitsevat. Se ei useinkaan kannusta vaan lannistaa. Vihreät on julkaissut oman sosiaaliturvaohjelmansa, joka on hyväksytty helmikuussa 2022. Siinä esitetään selkeää siirtymää kohti perustuloa, joka pitkällä aikavälillä korvaa nykyisen järjestelmän. Pääset tutustumaan ohjelmaan täältä.

Meillä ei ole varaa antaa tilanteen jatkua tällaisena ja antaa köyhyyden kasvaa. Yhteiskunta, joka ei pyri vähentämään ihmisen välisiä hyvinvoinnin eroja kasvattaa epäluottamusta ihmisten kesken. Epäluottamus vähentää ihmisten välistä solidaarisuutta ja samalla halua osallistua hyvinvointivaltion ylläpitämiseen yhteiskuntaluokkien molemmissa päissä. Epävakaa yhteiskunta ei ole turvallinen eikä pysty yhtenäisesti päihittämään haasteita joita maailmanpolitiikan epävakaus ja muuttuva ilmasto  meille aiheuttavat.

 

 

Metsäsuunnitelmaa on tarkistettava ajoissa

 

Kuopion kaupungin strateginen metsäsuunnitelma hyväksyttiin kaupunginvaltuustossa
21.2. Me vihreät esitimme suunnitelman palauttamista valmisteluun. Tämä ei saanut
kannatusta, joten teimme suunnitelmaan 5 muutosesitystä sekä kaksi lisäysesitystä, jotka eivät valitettavasti myöskään menestyneet.

Metsäsuunnitelmaa valmisteltiin pitkään. Saimme suunnitelmaan yhdeksi
laskentaskenaarioksi hakkuita hillitsevän vaihtoehdon. Ehdotimme jo valmisteluvaiheessa kuntalaisten osallistamista: kuntalaiskyselyn tuloksia ei kuitenkaan huomioitu suunnitelmassa. Kyselyyn vastanneet halusivat hillitä hakkuita sekä lisätä suojelua ja vanhojen metsien määrää.

Miksi teimme niin monta esitystä valtuustossa? Varmistaaksemme luonnon
monimuotoisuuden säilymistä kaupungin metsissä. Mielestämme olisi ollut tärkeää
tunnistaa suunnitelmassa vahvemmin myös ilmastonmuutos. Halusimme esityksillä
painottaa metsien merkitystä ihmisten hyvinvoinnille. Retkeilyreitillä paljaaksi hakattu
metsä ei juuri mieltä virkistä. Metsien suojelun tai jatkuvapeitteisen metsänhoidon osalta
suunnitelmassa ei asetettu sitovia mitattavia tavoitteita. Ainoa mitattavissa oleva tavoite oli asetettu metsien hakkuumäärille. Olimme tehneet vastaavat muutosesitykset jo aiemmin kaupunkirakennelautakunnassa 1.12. sekä kaupunginhallituksessa 20.12. Sosiaalidemokraatit tukivat kaupunginhallituksessa ja -valtuustossa esityksiämme metsien virkistyskäytön vahvistamisesta ja suunnitelman voimassaoloajan lyhentämistä sekä kuntalaisten paremmasta kuulemisesta. Valtuustokäsittelyssä saimme tukea myös Vasemmistoliitolta, joka teki myös ansiokkaan lisäysesityksen, joka ei sekään valitettavasti menestynyt äänestyksissä. Kiitos näille ryhmille yhteistyöstä.

 

Valtuustossa käyty keskustelu oli valitettavan kärjistynyttä. Vastakkainasettelu on
harmillista, sillä kaikkien pyrkimys varmasti on huolehtia metsistä järkevästi tulevaisuuden muutospaineet huomioiden ja kaupungin talouttakin ajatellen.
Kyse on lopulta arvovalinnoista. Mielestämme kaupungin metsien hoidon ensisijaisia
tavoitteita tulisi olla luontokadon ehkäiseminen, ilmastonmuutoksen hillintä sekä
virkistyskäyttömahdollisuuksien parantaminen. Hyväksytyn metsäsuunnitelman
hakkuutavoitteella vanhat metsät jatkavat hupenemistaan edistäen luontokatoa. Hävinneet eliölajit eivät palaa takaisin vaikka taimikkoa metsissä kasvaakin hakatun tilalle. Nyt tehtyä metsäsuunnitelmaa onkin tarkasteltava valtuustokausittain ja tarvittaessa siihen on tehtävä muutoksia.

Kuopion luonnon monimuotoisuusohjelmaa ollaan nyt päivittämässä. Toivomme
hyväksytyn metsäohjelman vaikutusten arviointia luonnon monimuotoisuuteen.
Toivottavasti jatkossa kaupungin keskeiset ulkoilu- ja virkistysalueet, kuten esimerkiksi
Niittylahti ja Kallaveden saaristo, saadaan pois metsätaloustoiminnan taloudellisen
tuottotavoitteen alta.

Marja Berg, kaupunginvaltuutettu, valtuustoryhmän puheenjohtaja (vihr.)
Kaisa Kantele, kaupunginvaltuutettu, kaupunginhallituksen jäsen (vihr.)

 

Kirjoitus julkaistu Savon Sanomissa 3.3.2022

Vielä yksi syy huolehtia toimivista palveluista

 

Henkilöstön sairauspoissaolot ovat kunnissa iso kysymys ja merkittävä taloudellinen haaste. Se siirtyy varmasti myös hyvinvointialueen huoleksi, sillä sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen henkilöstöllä sairauspoissaoloja on siinä missä muillakin työntekijäryhmillä.

Mikä yhteys on toimivilla sosiaali- ja terveyspalveluilla henkilöstön sairaspoissaoloihin? Väitän että melkoisen suuri. Huonosti organisoitu ja riittämättömästi resurssoitu työ tietenkin kuormittaa myös tekijöitään. Mutta on muitakin vaikutuksia. Otetaan esimerkkinä Kuopio: henkilöstön keski-ikä 47 vuotta ja naisia noin 5500 yhteensä noin
6500 työntekijästä. Sairauspoissaoloja kertyi 17 päivää vuodessa henkilötyövuotta kohden. Tuki- ja liikuntaelinsairausten jälkeen suurin poissaolojen syy on mielenterveyteen liittyvät syyt. Miten henkilöstön sairastavuus ja toimivat palvelut liittyvät toisiinsa? Siten että henkilökunta on myös palveluiden käyttäjiä.

Julkisen sektorin työntekijöistä valtaosa on naisia. Naisilla perinteisesti on lähipiirissään paljon hoivavastuuta: niin nuoremmista kuin vanhemmasta ikäluokasta. Pienten lasten vanhemmille tuttu neuvolan työntekijä, perhesosiaalityön tuki tai alueen eroauttamisen palvelut voivat olla äärimmäisen tärkeitä arjen sujumiselle ja muutostilanteista selviytymiselle. Miten pystyy käymään töissä rauhassa vanhempi, jonka nuori voi psyykkisesti huonosti ja jonottaa yli yhdeksän kuukautta psykiatriseen hoitoon? Tai iäkkäästä, yksin asuvasta ja muistisairaasta vanhemmastaan huolta kantava ihminen? Tai omaan alkoholinkäyttönsä vähentämiseen apua tarvitseva työntekijä? Tai miten töissään jaksaa hän, joka on ensin jonottanut kuukausia mielenterveyspalveluihin
saadakseen sieltä ohjeen etsiä yksityistä terapeuttia, mutta yksityistä terapeuttia ei vaan löydy?

Me kaikki tarvitsemme joskus apua. Uskon että toimivasti järjestetyt ja varhaista tukea painottavat palvelut ovat avain myös henkilöstön sairauspoissaolojen vähenemiseen sekä henkilöstön pysyvyyteen. Ja näissä asioissa voimme myös taloudellisesti saavuttaa isoja säästöjä, kun henkilöstö ei voi huonosti tai vaihdu jatkuvasti.

Myös koronan vaikutukset alkavat näkyä koko väestössä, työntekijöissä, perheissä ja useimpien ihmisten elämässä. Tässä tilanteessa arjen käytännön tukea ja keskusteluapua sekä apua taloudellisiin vaikeuksiin olisi tarjottava entistä laajemmin ja kynnyksettä.

Miltä näyttää rajapinnoilla?

 

Yksi iso kysymys hyvinvointialueiden valmistelussa on se miten kuntien ja tulevien alueiden yhteistyö tulee sujumaan. Hyvinvointialueet käynnistyvät 1.1.2023 ja samalla siirtyy kunnista pois valtava määrä palveluja ja toimintoja (ja työntekijöitä) isommille harteille. Ihmiset ja heidän tarpeensa eivät kuitenkaan häviä tai muutu miksikään. Hoivaa, apua ja tukea sekä hoitoa tarvitaan kuten tähänkin asti. 

Kuntiin jää paljon ihmisten arkista ympäristöä, erityisesti lasten ja nuorten osalta, sillä he ovat koulun ja varhaiskasvatuksen piirissä. Miten yhteistyö kuntien ja hyvinvointialueen palvelujen välillä tulee sujumaan? 

 

Yksi keskeinen rajapinta tulee koulujen ja oppilashuollon väliin. Tähän saakka oppilashuollon palvelut ovat olleet koulujen organisaatioon kuuluvaa toimintaa, nyt ne siirtyvät hyvinvointialueelle. Selkeä tavoite on, että psykologit ja kuraattorit työskentelevät jatkossakin kouluilla, aivan kuten kouluterveydenhuolto. Silti muutos mietityttää: rakentuuko uusi rajapinta jonka yli asiat liikkuvat huonommin kuin ennen? Miten sellaisen rajan muodostuminen estetään? Tietenkin yhteistyöllä ja auki puhutuilla yhteisillä käytännöillä ja toimintamalleilla. Se mikä on tähän saakka toiminut hyvin ei saa heikentyä muutoksen myötä. 

Muita rajapintoja ovat tietenkin hyvinvoinnin näkökulmat. Kun soteasiat siirtyvät toiseen organisaatioon, hyvinvoinnin edistäminen jää kuntiin. Yhteistyötä on rakennettava rohkeasti myös ennalta ehkäisyn näkökulmasta. Yhteisen tavoitteen on oltava ihmisten hyvinvoinnin lisääntyminen. Kunnissa voidaan tehdä paljon työtä ihmisten hyvinvoinnin eteen: liikkumisen, arjen sujumisen ja asuinalueiden toimivuuden vahvistamisen näkökulmasta mutta myös ihmisten toimeentulon näkökulmasta. Kohtuuhintaista asumista ja joukkoliikennettä tarvitaan. Myös yhteisöllisyys, kohtaamisen mahdollisuudet ja niiden rakentaminen ovat tärkeitä hyvinvointia lisääviä tekijöitä joihin kunnissa on jatkossa keskityttävä. Samalla moniin niistä vaikutetaan myös sosiaali – ja terveyspalveluilla. Uskon että kolmas sektori, erilaiset järjestöt ja yhdistykset tulevat tässä olemaan tärkeä tekijä. 

Kunnat eivät saa jättää hoitamatta velvollisuuttaan hyvinvoinnin edistämisessä  ja hyvinvointialueen on tuettava kuntia niiden työssä.

Lopulta tässä kaikessa on  kyse ihmisistä, jotka eivät vain terveydessä ole kuntalaisia ja sairastaessa tai apua tarvitessaan siirry hyvinvointialuelaisiksi. Samat ihmiset, samat veronmaksajat, yhteinen yhteiskunta ja maailma. Tämä kokonaisuus on saatava toimivaksi ja rajapinnat näkyviksi, jotta niiden yli on helppo kulkea. 

Ei unohdeta sosiaalihuoltoa

 

Aluevaalikeskustelussa pohditaan terveyskeskusten sijaintia ja lääkärin pääsyn odotusaikoja ja hoitajamitoituksia. Tärkeitä asioita kaikki, mutta terveydenhuolto on vain toinen puolikas sote-muutoksesta. Sosiaalihuolto ja sosiaalipalvelut sietäisivät saada enemmän puheaikaa. 

Sosiaalihuolto koskee nimittäin meitä kaikkia. 

Sosiaalihuolto on kokonaisuus jolla turvataan ihmisten hyvinvointia ja sitä ovat myös erilaiset palvelut. Oletko tai onko läheisesi palveluasumisen piirissä? Oletko asioinut lastenvalvojan luona tai käynyt perheinesi perheneuvonnassa? Onko perheessä käynyt perhetyöntekijä tai oletko saanut kotipalvelua? Onko iäkkään läheisesi kotona tehty muutostöitä, jotta siellä pääsee apuvälinein kulkemaan? Onko lapsesi käynyt oppilashuollossa kuraattorin tai psykologin juttusilla? Onko kriisi tai äkillinen elämäntilanteen muutos kohdannut, ja olet saanut siinä apua? Oletko kuullut turvakodista, perheasioiden sovittelusta, eroneuvonnasta, kuntouttavasta työtoiminnasta, lastensuojelusta, päihdepalveluista? Listaa voisi jatkaa vaikka miten pitkälle, mutta lue mieluummin vaikkapa STM:n sivuilta tästä lisää

Korona on lisännyt ihmisten palvelujen tarvetta huomattavasti. Taloudelliset vaikeudet ja yleinen epävarmuus näkyvät monin tavoin ihmisten arjessa: lasten, nuorten, aikuisten, ikäihmisten, yksinasuvien ja perheellisten. Palvelujen rahoitus ontuu pahasti ja samoin henkilöstön riittävyys: sosiaalialan ammattilaisista on pulaa ja työntekijöiden jaksaminen erityisen tiukalla tässä haastavassa korona-ajassa.  

Sosiaalipalvelut ovat tähän saakka olleet kuntien järjestämisvastuulla. Nyt ne siirtyvät hyvinvointialueelle ja tämä tarkoittaa melkoista tilkkutäkkiä:  kunnilla on ollut suuri vapaus järjestää palvelut haluamallaan tavalla, vaikka lainsäädäntö tiukasti ohjaakin. Meillä on iso haaste rakentaa tästä tilkkutäkistä yhtenäinen kokonaisuus niin että ihmiset saavat yhdenvertaista ja tasalaatuista palvelua ja apua eri tilanteissa. 

Näen itse tärkeänä että kokonaisuutta Pohjois-Savossa lähdetään rakentamaan maltilla ja rauhassa. Palvelut eivät saa katketa ja yskiä sen takia että teemme valtavan isoa organisaatiomuutosta, sillä ihmisten arki ja elämä kulkee eteenpäin hyvinvointialueen valmistelusta huolimatta. Monille ihmisille katkokset tukitoimissa tai nopeat muutokset palvelun tarjoajissa voivat olla inhimillisesti kestämättömiä tilanteita. Merkittävä joukko ihmisiä tarvitsee myös tukea päivittäin ja pitkäaikaisesti ja heitä on myös suojeltava tässä muutosvaiheessa. 

Oikea-aikaiset sosiaalihuollon palvelut säästävät rahaa. Tuki arkeen, asumiseen, työkyvyn edistämiseen, perheen pärjäämiseen, mielenterveyteen tai haasteisiin päihteidenkäytön kanssa on kaikki myös ennaltaehkäisevää työtä. 

Tehdään muutos huolella, ei unohdeta sosiaalihuoltoa. 

Perheneuvolan ovi auki kaikille perheille

 

Kun en tiennyt miten auttaa lastani, sain perheneuvolasta apua. 

Muistan sen toukokuun päivän ja avatun oven jolla empaattiset ja ammattitaitoiset työntekijät olivat meitä vastassa. Istuttiin sohvalle ja he kuuntelivat meidän tarinan, kysyivät oikeita kysymyksiä. Lupasivat että nyt mietitään yhdessä mistä olisi apua. Poislähtiessä olo oli helpottunut. Ajattelin miten ihanaa on että tuo ovi oli olemassa ja me saimme mennä sisään. 

Kasvatus- ja perheneuvolat palvelevat kaikkia lapsiperheitä. Perheneuvolasta saa apua jos on huolia lapsen kasvuun ja kehitykseen, vanhemmuuteen tai kasvatukseen tai perheen vuorovaikutukseen liittyen. Myös eroauttaminen ja perheiden tukeminen erilaisissa muutostilanteissa on perheneuvolan ydintyötä. Perheneuvolaan voi soittaa ja ilmoittautua, varata ajan itse. Perheneuvolan työntekijät ovat myös avuksi jos lapsella on pulmia varhaiskasvatuksessa tai koulussa. 

Kuulostaako nerokkaalta? Sitä se on. 

Monilla paikkakunnilla perheneuvolat ovat valitettavan vähäisesti resurssoituja. Tämä vaikuttaa tietenkin siihen miten hyvin perheitä pystytään palvelemaan ja miten perheet aidosti tulevat autetuiksi. Esimerkiksi Kuopiossa perheneuvolaan oli vuosia hyvin pitkät jonot. Nykyään perheneuvontaan pääsee nopeammin, mutta työskentelyjen kestoja on pyritty tiivistämään ja tehostamaan. Nyt onkin syytä seurata ja arvioida huolella, ovatko uudet toimintamallit sitä mitä perheet tarvitsevat. Työntekijöiden ja asiakkaiden kuuleminen tässä on ensiarvoisen tärkeää. 

 

Perheneuvolapalvelut järjestää jatkossa hyvinvointialue. Pohjois-Savon hyvinvointialueen valmistelussa perheneuvolat sijoittuvat perhekeskuksiin, johon on koottu erilaisia perheiden kanssa toimivia palveluita yhteen. Tässä onkin paljon järkeä. Nyt on tärkeää että perhekeskuksille (ja niiden sisällä mm perheneuvolapalveluille) varmistetaan riittävät resurssit ja toimintaedellytykset. Ne toimivat myös tiiviisti jokaisen alueen kunnan kanssa, sillä koulut ja varhaiskasvatus sekä nuorisotyö tulevat olemaan jatkossakin perhekeskusten keskeistä yhteistyökenttää. 

Tuleva aluevaltuusto määrittelee sitä missä laajuudessa perheneuvolapalveluita tulevaisuudessa järjestetään. Laki ohjaa päätöksentekoa ja vaatii järjestämään alueella tarvittavat palvelut. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Uusilla päättäjillä on oltava rohkeutta panostaa näihin aidosti matalan kynnyksen palveluihin.

 

Tällä hetkellä palvelujärjestelmä painottaa erikoissairaanhoitoa ja sen kulut ovat korkeat. Se merkitsee samalla sitä että panostamme nyt korjaavaan, emme ennalta ehkäisevään työhön. Moni perhe voisi tulla autetuksi lähellä ja nopeasti, siinä vaiheessa kun huolet ovat vielä pienempiä. Se vaatii kuitenkin riittäviä palveluja. Yksi puhelinnumero tai ovi ei riitä, jos ei sieltä saada aidosti apua ja tukea. 

Näen itse perheneuvolat keskeisenä perheiden palveluna jolla on sekä ennaltaehkäisevä, hoitava että muita ammattilaisia konsultoiva roolinsa. Nämä kaikki roolit ja tehtävät täytyy tulevaisuudessakin mahdollistaa riittävillä resursseilla. Perheneuvolapalveluja pitäisi  laajentaa niin että pystytään palvelemaan kaikkia perheitä lapsitoiveista lähtien kotoa poismuuttavien nuorten perheisiin saakka. Palvelujen laajentamisen lisäksi perheneuvolan moniammatillisesta osaamisesta on pidettävä kiinni. 

Rakennetaan siis kynnyksettömiä perheneuvolapalveluita ja toimivia perhekeskuksia. 

Köyhyys on joulunakin läsnä

 

Joulun lähestyessä toiveet kasvavat. Kun yksi lapsi tekee listaa siitä mitä kaikkea toivoo lahjaksi, toinen miettii miten vastaa kun loman jälkeen kysellään mitä lahjaksi tuli. Kaikissa perheissä joulu ei ole yltäkylläisyyden juhlaa. Vähävaraisuus tai köyhyys koskettavat monia perheitä.

Joululahjakeräykset tuovat valtavasti hyvää mutta ne näyttävät myös missä yhteiskuntamme on epäonnistunut. Hyvinvointivaltion aukkoja joudutaan paikkaamaan hyväntekeväisyydellä. Köyhyys on erityisen haitallista lapsille, sillä sen vaikutukset näkyvät pitkää elämässä. Köyhyys on usein mahdollisuuksien puutetta ja suljettuja ovia. Se vaikuttaa mahdollisuuksiin harrastaa, tehdä koulutusvalintoja ja osallistua samoihin asioihin ikätovereiden kanssa. Köyhyys aiheuttaa myös sekä lapsille että aikuisille paljon huolta ja stressiä.

Sosiaaliturvan uudistamiselta onkin syytä odottaa paljon. Lapsiperheiden köyhyys on saatava vähenemään. Köyhyyden vaikutuksia voidaan vähentää kunnissa tarjoamalla harrastusmahdollisuuksia, edullista asumista ja kohtuuhintaista joukkoliikennettä. Myös palveluilla on iso merkitys. Perheiden monimuotoisuus ja erilaiset tarpeet on huomioitava sosiaali– ja terveyspalveluissa entistä paremmin. Matalan kynnyksen
mielenterveyspalveluita ja tukea perheiden arkeen on oltava tarjolla kaikille.

Hyvinvointialueen palveluita rakennettaessa on tunnistettava vähävaraisuuden moninaiset vaikutukset lasten ja perheiden elämään.

 

Kirjoitus julkaistu Savon Sanomissa 8.12.2021.

Metsät ovat hyvinvoinnin lähde

 

Metsät ovat Kuopion vetovoimatekijä ja kuopiolaisten olohuone

Kuopion kaupunki laatii parhaillaan strategista metsäsuunnitelmaa. Sen tavoitteena on ohjata kaupungin metsien käyttöä tulevina vuosikymmeninä. Suunnitelman luonnoksessa painottuvat taloudelliset metsänhoidon näkökulmat. Metsät ovatkin kaupungille myös merkittävä tulonlähde.

Ihmisille metsä on kuitenkin ennen kaikkea hyvinvoinnin lähde. Suomalaisille luonto on
toiseksi suurin liikuttaja, kävely- ja pyöräteiden hallitessa ykköspaikkaa. Tutkimusten mukaan metsässä oleskelu vähentää stressiä ja ahdistuneisuutta, lisää energisyyttä, alentaa verenpainetta ja vahvistaa immuunijärjestelmää. Useimmat meistä tietävät tämän myös arkikokemuksella.

Kuopion valttikortti ja vetovoimatekijä on upea luontomme ja erilaiset luontoliikkumisen
kohteet. On pidettävä erityisen hyvää huolta siitä, että metsämme virkistyskäytön
mahdollisuudet eivät heikkene, vaan luontokohteitamme kehitetään ja uusia luontoreittejä syntyy lisää. Emme näe arvoa siinä, että virkistyskäytössä oleviin metsiin kohdennetaan hakkuita, jotka heikentävät metsien monimuotoisuutta ja luontoarvoa. Surullinen esimerkki liiallisista hakkuista löytyy Niittylahdesta, jossa kaupunki on toteuttanut avohakkuita. Kuopion metsästrategiaa varten asukkaille tehty kysely myös kertoo, että kuopiolaiset eivät halua ulkoilla hakkuuaukealla.

Kuopion metsäsuunnitelmassa on nostettava selkeästi esille tavoite luonnossa liikkumisen ja metsien virkistyskäytön edistämisestä ja kehittämisestä monimuotoisissa metsissä. Kaupunki on merkittävä metsänomistaja, jolloin sillä on vastuu huolehtia metsien virkistyskäytöstä sekä monimuotoisuuden vaalimisesta. Pidetään hienoista
virkistysmetsistämme hyvää huolta ja luodaan siten lisää myönteisiä luontokokemuksia
asukkaillemme.

Kaisa Kantele, kaupunginhallituksen jäsen (vihr.)
Saara Karkulahti, kaupunginvaltuutettu (kesk.)

Mielipide julkaistu Savon Sanomissa 23.11.2021